Aksel Theodor Sahlgren
Aksel Theodor Sahlgren (21. joulukuuta 1867 Kannus – 11. helmikuuta 1931 Lappeenranta) oli suomalainen opettaja. Sahlgren kirjoitti ylioppilaaksi Vasa svenska lyceumista ja valmistui Helsingin yliopistosta maisteriksi vuonna 1891, minkä jälkeen hän toimi vuodesta 1895 lähtien Lappeenrannan yhteiskoulun luonnontieteen ja maantiedon opettajana sekä myöhemmin koulun johtajana.[1]
Sahlgren oli näkyvästi mukana myös Lappeenrannan kunnalliselämässä. Vuoden 1905 suurlakon aikana hänet valittiin kaupungin 12-henkisen suurlakkokomitean johtajaksi. Myöhemmin Sahlgren edusti perustuslaillisia, ja hän toimi yhdysmiehenä paikallisen työväenliikkeen ja porvariston välillä ja oli jopa puhujana joissakin Lappeenrannan työväenyhdistyksen tilaisuuksissa.[2]
Venäjän helmikuun vallankumouksen jälkeen keväällä 1917 Sahlgren valittiin kaupungin järjestyksenpidosta vastanneen toimikunnan johtoon yhdessä muun muassa tuomari Arne Mannströmin ja työläisiä edustaneen Rieti Itkosen kanssa. Myöhemmin kesällä Sahlgren oli mukana organisoimassa Lappeenrannan suojeluskuntaa, ja marraskuussa hän perusti suojeluskuntaosaston myös naapurikuntaan Lemille. Lappeenrannan työväestön saatua tietoonsa suojeluskuntien perustamisen Sahlgren toimi välittäjänä neuvotellen paikallisen työväenlehden Kansan Äänen päätoimittajien Emil Lehénin ja Otto A. Paappasen kanssa.[2]
Sisällissodan aikana valkoiset valtasivat Lappeenrannan 26. huhtikuuta 1918, minkä jälkeen Sahlgren nimitettiin kaupungin komendantiksi. Runsaan viikon kuluttua hän puuttui Lappeenrannassa summittaisesti tehtyihin punaisten teloituksiin. Sahlgren pyysi Viipurin sotilaspiirin komentajaa siirtämään pois tehtävistään ravintoloitsija Uno Sereniuksen, joka oli vastuussa suuresta osasta kaupungissa tehdyistä teloituksista.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Aksel Theodor Sahlgren. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu. Viitattu 7.5.2016.
- ↑ a b c Toivanen, Pekka: Punaisten ja valkoisten sota Lappeenrannassa 1918 1999. Etelä-Karjalan museo. Viitattu 7.5.2016.